Reilut kaksi vuotta sitten elämäni oli suht kunnossa muuten, mutta parisuhde oli helvettiä. Tein päätöksen lopettaa suhteeni lasteni isään ja hypätä täysin tuntemattomaan maailmaan. Se pelotti enemmän, kuin mikään muu elämässäni.

Keräsin voimia ja lopulta sain kakistettua ulos sanat “En halua jatkaa tässä suhteessa.” Nuo olivat maailmani kääntävät sanat. Minulla olisi ollut kaksi vaihtoehtoa erota tai kuolla pois, sillä olisin varmasti tappanut itseni ilman eroa. Puolisoni kanssa eläminen ei todellakaan ollut helppoa vaan jatkuvaa veitsen terällä elämistä. Siinä suhteessa pelattiin, niin lasten, kuin minunkin suhteen upporikasta-rutiköyhää. Tänä päivänä olen pystynyt jo antamaan anteeksi kaikki, mutta se tie, minkä olen kulkenut tähän päivään saakka on ollut, niin rikas, kuin kivinenkin.

On kahdenlaisia eronneita. Ne jotka ottavat noin 3 kuukauden sisällä erosta uuden puolison ja niitä, jotka haluavat muuttaa jotain itsessään ja kokea jotain erityistä, ennekuin ottavat uuden puolison.

Minä kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään ja voin hyvinkin sanoa, että olen todella onnekas tämän suhteen. Eroni jälkeen käytin laastarin, joka oli varmasti paras laastari ikinä. Varattu mies työkuvioista, joka halusi olla rinnallani eron jälkeen ja antaa rakkautensa minulle. En itse hyväksy puolisolleni ulkopuolista suhdetta, mutta mikä minä olen arvostelemaan hänen päätöstään. Ihastuttiin, rakastuttiin ja jäätiin ystäviksi. Ihanat muistot yhteisiltä reissuilta.

Erooni vaikuttaneet ulkopuolisetkin tapaukset ja oma suhteeni varattuun mieheen ovat toki opettaneet minulle jotain suurtakin elämässä. Jokainen valitsee henkilökohtaisesti sen elämän mitä elää. Pettäjä itse valitsee hyppäävänsä toisen matkaan, ei se toinen ketään pakota matkaansa lähtemään. Turhaan ihmiset syyttävät sitä kolmatta osapuolta (olen itsekin siihen syyllistynyt aikanaan). Nyt ymmärrän täysin sen, jos suhteessa on jokin todella huonosti, sitä hakee yksinkertaisesti pakopaikkaa, muilla suhteilla tai sitten pettäjällä on jokin todellinen ongelma/sairaus.

Miksi sitten ihminen (pettäjä) pysyy huonossa parisuhteessa? Monesti syy on yksinkertaisesti laiskuus, pysytään mielummin huonossa suhteessa, kun ei jaksa lähteä pistämään pakkaa uusiksi. Raha ratkaisee usein, sillä talot jne pitää puolittaa. Muksut muka kärsii.. muksut kärsii enemmän siitä huonosta suhteesta, kuin erosta. Monesti myös se, että puoliso ei vain ole yksinkertaisesti paiskannut sitä pettäjää pihalle, vaan antaa anteeksi jokaisen kerran, on syy miksi jäädään siihen suhteeseen.

Miksi puoliso hyväksyy pettämisen? Tähän minun pitäisi olla expertti vastaamaan. Suurin syy on uskallus hypätä tuntemattomaan, en kerta kaikkiaan uskaltanut lähteä ennemmin. Pelkäsin, että joutuisin rahallisiin vaikeuksiin kahden lapsen yksinhuoltajana. Niin jouduinkin, mutta olen kuitenkin elossa ja elän parasta aikaa elämässäni. Nyt olen itseni asiantuntija ja rakastan itseäni juuri sellaisena, kuin olen. Olen kiitollinen kaikille ihmisille ja tapahtumille, jotka ovat tehneet minusta sellaisen, kuin olen nyt. Toinen suuri syy oli se, että pelkäsin, etten tule koskaan löytämään ketään elämääni ja joudun kuolemaan yksin ilman puolisoa. Tähän sanon nyt, että höpö höpö kyllä tulijoita riittää, mutta huonoa ei enää huolita.

Pelot ovat huono syy jättää elämättä sellaista elämää, jota todella haluaa elää. Kun ihminen kohtaa pelkonsa ja jää eloon, synnyttää se uuden energia-aallon, joka antaa voimaa kohdata uusia pelkoja. Minulle suurimmat pelot ovat olleet yksinhuoltajaksi jääminen, konkurssi ja rahojen riittämättömyys sekä äitini menettäminen. Kuitenkin kaikki nämä asiat olen kokenut eroni jälkeen ja olen edelleenkin elossa ja vahvistun koko ajan joka ikisen pelkoni voittamisen myötä.

Kiitos, Olen pahoillani, Anna anteeksi, Rakastan Sinua, -Ho’oponopono

Maria